Nuorten kokemukset: pajan tuella uuteen alkuun

Löysin Nupalle silloisen miehieni kautta lopputalvesta 2012. Olin ollut reilu kolme vuotta kotiäitinä ja keväällä tuntui että nyt tarvitsen jotain muukain sisältöä elämään.

Kotiäitiys oli ihanaa mutta siinä tuntui unohtavan itsensä, olinhan minä muutakin kuin äiti. Soitin arkaillen Kaisalle ja kyselin mahdollisuutta päsätä nuorten pajalle. Pääsin kuin pääsinkin, kylläpä silloin jännitti. Kaikki oli täysin uutta. Alku oli haastavaa oman itseluottamuksen takia, pajalla kuitenkin kannustettiin ja itseluottamus työtehtäviä kohtaan kasvoi. Tuli tunne että hei, minähän osaan muutakin kuin vain hoitaa lapsia. Sosiaalinen verkosto kasvoi hujauksessa, sain paljon uusia tuttavia ja osan kanssa vietin aikaa töiden ulkopuolella. Pajan yhteisöllisyys toi lisää varmuutta. Samana keväänä olin hakenut sosiaali- ja terveysalalle lähihoitajan opintoihin, ne vasta jännitikin. Kaisa ja pajan muut ihmiset olivat loistava tuki ja kannustus. Kevään ja kesän aikana tapahtui muutoksia elämässä. Pajalla ollessa en päässyt romahtamaan vaan jaksoin pahimman yli. Nupalla sain mielekästä tekemistä jotak vaihtui jokaisen nupalaisen kesken. Työ ei ainakaan ollut yksitoikkoista. Kesän aikana sain Savon ammatti – ja aikuisopistolta tiedon että olin päässyt opiskelemaan, elämässä alkoi uudet tuulet puhaltaa.

Lyhyesti sanottuna, ilman nuortenpajaa en olisi saanut itseluottamusta ja varmuutta. Olihan se myös tuki ja turva, oli jotain mihin pystyi tarttumaan.

Nyt näin reilu kolme vuotta myöhemmin olen vihdoinkin valmistunut lähihoitajaksi

Print Friendly, PDF & Email

« Takaisin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *