Nuorten kokemukset: yhteiskuntakelvollinen

Kun tulin pajalle tilanteeni oli aika heikko. Tuohon aikaan kärsin vakavasta unettomuudesta, sekä masennuksesta. Aamuherätykset olivat kauheita, enkä usein jaksanutkaan herätä.

Aloitin Startti-sopimuksella. Päiväni pajalla olivat maanantai, tiistai ja keksiviikko. Aluksi en jaksanut käydä töissä, kuin yhtenä päivänä viikosta- jos sitäkään. Tuolloin minua ei kiinnostanut mikään, olin väsynyt, enkä jaksanut tehdä mitään. Ja usein en edes viitsinyt yrittää, koska tiesin, että epäonnistun varmasti. Nuortenpajalla oli minulla silloin paljon tuttuja, todella paljon oikeastaan. Osa enemmän ja vähemmän samassa veneessä kanssani. Sain paljon myös uusia kavereita.

Startti vaihe meni vähän niin ja näin…. Usein keskusteltiin ohjaajan ja soskun työntekijän kanssa poissaoloistani. Kevät koitti, olo huononi. Olin jo täysin valmis luovuttamaan, ajattelin, että minusta ei koskaan saataisi yhteiskuntakelpoista ihmistä. Mitä yhteiskunta muka tekisi ihmisellä, joka ei onnistu edes kolmena päivänä viikosta pääsemään töihin? Ja silloin kun pääsi, tuli myöhässä – tai koko yön valvoneena.

Kevään edetessä mukaan tuli viina. Saatoin juoda itseni sammuksiin, vain siksi, että saisin nukuttua. Tuohon aikaan olin myös vahvasti lääkitty.

Vapun aattona heräsin sairaalasta. Olin yrittänyt itsemurhaa. Mietin, että enkö perkele onnistunut tässäkään. Kaikki mitä tein, tai edes yritin tehdä, oli turhaa, koska en onnistunut missään. Lopulta kun pääsin sairaalasta pois päätin kuitenkin vielä yrittää.

Palasin pajalle, enemmän romuna kuin koskaan. En tiedä ymmärsikö kukaan koskaan, kuinka vaikeaa minun oli tuolloin olla, koska yritin peittää sitä kaiken hölmöilyn ja pelleilyn alle. Häpesin olla minä. Kesän tullessa, oloni alkoi kohenemaan, pikkuhiljaa, pala-palalta minua rakennettiin kasaan pajajakson aikana. Lisäsin päiviä, onnistuin heräämään aamulla ja kykenin tulemaan joka päivä töihin ajoissa! Olin suunnattoman iloinen saavutuksestani, koska en ollut viimeiseen neljään vuoteen kyennyt viitenä päivänä viikosta ajoissa kouluun, tai töihin!

Jälkikäteen muisteltuna, en edes muista kuinka kauan olin pajalla. Tosin, eikai kukaan, joka toimii jatkuvasti aivot off-tilassa, voi täysillä ymmärtää ja olla menossa mukana. Pajalta jäi minulle kuitenkin paljon kultaisia muistoja.

Kaisa patisti minut yheteishakuun, josta en ollut ihan yhtä innoissani. Mutta nyt olen onnellinen, että kuitenkin hain. Opiskelen nyt toista vuotta, lähes kolmosen keskiarvolla. Olen muuttanut poikaystäväni kanssa yhteen, hommannut koiran ja nyt olen kesätöissä. Niin minä. Yhteiskuntaan kelvoton ihminen, olen noussut tuhkasta kuin feeniks-lintu, parempana kuin koskaan.

Kiitän sydämmeni pohjasta koko Nupan porukkaa <3 Kiitos että olitte kanssani 🙂

Terveisin: Yhteiskuntakelvollinen

Print Friendly, PDF & Email

« Takaisin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *